MIKÄ PADEL?

Padel on mailapeli, jonka säännöt ja pelikenttä ovat eräänlainen yhdistelmä tennistä ja squashia. Kenttä on pienen tenniskentän kaltainen verkkoineen, mutta uloimpien rajaviivojen sijasta kenttää rajoittavat seinät. Pallo saa pelissä tietyin rajoituksin osua seinään ja kimmota siitä, kuten squashissa. Padelia pelataan sääntöjen mukaan aina nelinpelinä, mutta sitä on mahdollista pelata myös kahdestaan padelin kaksinpelikentällä.

Vuonna 2021 padelin harrastajia on koko maailmassa noin 18 miljoonaa, joista noin 300 000 kuuluu johonkin kansalliseen lajiliittoon. Espanjassa padel on erityisen suosittua – siellä pelaajia on kuusi miljoonaa ja pelikenttiä 20 000. Peli on erittäin suosittu myös Latinalaisessa Amerikassa, ja sen suosio on kasvanut 1990-luvulta lähtien jatkuvasti muuallakin maailmassa, myös Suomessa.

 

HISTORIA

Padel on kehittynyt muiden mailapelien, etenkin tenniksen, pohjalta. Michiganilainen pastori Frank Beal kehitti 1800-luvun lopulla tenniksestä muunnelman, jossa pelikenttä oli puolet tenniskenttää pienempi, tennispallo vaihtui kumipalloksi ja tennismaila kiinteäksi puiseksi mailaksi. Bealin keksimä laji, nimeltään paddletennis, ‘melatennis’, levisi Michiganista New Yorkiin, jossa siitä tuli etenkin köyhempien kaupunkilaisten suosikki. Yhdysvaltain paddletennisliitto perustettiin 1920-luvun puolivälissä, ja lajista tuli suosittua kautta maan.

Scarsdalelaiset Fessenden Blanchard ja James Cogswell kehittivät vuonna 1928 paddletenniksen muunnelman nimeltä platform tennis, ‘lavatennis’, jossa pelattiin puisella korotetulla alustalla. Myöhemmin pelikentän ympärille vedettiin kanaverkko, jonka kautta palloa sai lyödä. Platform tennistä ja paddletennistä pelattiin yleensä nelinpelinä.

Nykymuotoinen padel sai alkunsa Acapulcossa Meksikossa vuonna 1969, kun liikemies Enrique Corcuera pystytti fronton-pelikenttänsä päätyyn ja sivuille seinät. Tenniksestä peliin otettiin pallo ja pistejärjestelmä, ja platform tenniksestä maila. Corcuera nimesi pelinsä paddle corcueraksi. Hänen liikemiesystävänsä Alfonso de Hohenlohe toi lajin Marbellaan Espanjaan vuonna 1974 ja uudisti samalla kenttää ja sääntöjä hiukan. Pian laji levisi Marbellasta koko Espanjaan.

Kentän seinien kiinteät osat on tehty vuodesta 1989 alkaen yleensä läpinäkyvästä materiaalista.

Maailman ensimmäinen padelkattojärjestö APPTAS perustettiin vuonna 1987 ja kansainvälinen padelliitto FIP vuonna 1991. Laji levisi Espanjasta ensin Ranskaan ja Italiaan sekä Argentiinan kautta muualle Amerikkaan. Vuonna 1989 keksitty siirrettävä lasinen kenttä teki padelista hyvän yleisölajin ja lisäsi sen suosiota. Maailmanmestaruudesta pelattiin ensimmäisen kerran Madridissa vuonna 1992. Yhdysvaltain padelyhdistys perustetiin vuonna 1993, ja samana vuonna Espanjassa laji tunnustettiin virallisesti urheilulajiksi. Vuonna 1997 lajin nimen viralliseksi kirjoitusmuodoksi vakiintui padel. Myös sääntöjä kehitettiin ja yhtenäistettiin edelleen.

1990-luvulla ja sen jälkeen padelin lajiliittoja on perustettu kymmeniin maihin, myös Suomeen. Ammattilaisten kilpailusarja Padel Pro Tour perustettiin vuonna 2005, ja vuonna 2012 sen tilalle perustettiin World Padel Tour -sarja. 2020-luvun alussa padel-turnauksia pelataan vuosittain 15–20, ja parhaille mies- ja naispelaajille on rankinglistat.

VÄLINEET

Padelmailassa on mailaosa ja varsi. Mailan kokonaispituus on enintään 45,5 senttimetriä ja varren 20 senttimetriä, ja mailaosan enimmäisleveys on 26 senttimetriä. Mailaosassa on noin 10 millimetrin levyisiä reikiä (tai vain yksi reikä), jotka pienentävät ilmanvastusta. Padelmaila valmistetaan nykyisin hiilestä ja muista kevyistä ja kestävistä synteettisistä materiaaleista, ja mailan sisällä on yleensä kumiydin. Entisaikaan mailat saatettiin valmistaa vanerista, alumiinista, kumista ja lasikuidusta, ja alkuaikoina pelkästä puusta.

Mailoja on eri muotoisia. Mailaosan muoto vaikuttaa mailan painopisteen sijaintiin, jolla on erilaisia vaikutusta lyönteihin. Miehet käyttävät yleensä 360–390 gramman painoisia mailoja ja naiset 340–370 gramman painoisia.

Padelpallot muistuttavat paljon tennispalloja, ne ovat samankokoisia ja samanvärisiä, mutta hieman kevyemmin paineistettuja, vain 4,6–5,2 kg / 2,54 cm2. Tämä tekee niistä hitaampia kuin tennispallot

KENTTÄ

Padelkenttä on pinta-alaltaan noin yksi neljäsosa tenniskentästä. Nelinpelikenttä on ulkomitoiltaan 20 × 10 metriä ja kaksinpelikenttä 20 × 6 metriä. Kentän jakaa kahteen puoliskoon pylväiden väliin kiristetty verkko, joka on enintään 88 senttimetriä korkea. Syöttöruutujen takarajat ovat 6,95 metrin päässä verkosta, ja ne erottaa kummallakin kenttäpuoliskolla keskiviiva. Kentän pinta voi olla sementtiä, keinolasia tai synteettistä ainetta.

Päädyissä on vähintään 4 metrin korkuinen seinä ja sivuilla 3 metrin korkuinen. Päätyseinä on tehty lasista, akryylistä tai tiilistä, ja sivuseinämät usein tiheästä metalliverkosta tai lasista. Kummallakin sivustalla on sisäänkäynti, jota pelaajat voivat käyttää joutuessaan pelaamaan palloa kentän ulkopuolelta.

Padel-kenttien on havaittu olevan linnuille vaarallisia koska ne voivat törmätä kenttien suuriin lasipintoihin ja kuolla.

PELIN KULKU

Pistelasku

Padelin pistelasku on samanlainen kuin tenniksen. Ottelu jakautuu eriin, erät peleihin ja pelit palloihin. Jokainen syöttö aloittaa uuden pallon. Joukkue voittaa pallon, kun vastajoukkue ei enää onnistu palauttamaan palloa takaisin verkon yli sääntöjen mukaisesti. Joukkue voittaa pelin, kun se on voittanut neljä palloa vähintään kahden pallon erolla vastustajaan. Pallovoitoissa 3–3 (eli tilanteessa 40–40) pelataan siihen asti, kunnes toinen joukkue on voittanut kaksi palloa enemmän. Erävoiton joukkue saa voittamalla kuusi peliä vähintään kahden pelin erolla vastustajaan. Tasatilanteessa 6–6 pelataan katkaisupeli eli tie-break, jolloin ensin 7 palloa voittanut (kahden pallon erolla) pari voittaa erän. Ottelun voittaa joukkue, joka voittaa ensimmäisenä kaksi erää.

Syöttö ja pallon pelaaminen

Syöttövuorossa oleva pelaaja syöttää omalta kenttäpuoliskoltaan syöttöruudun takaa. Molempien jalkojen on oltava syöttöruudun takana, eikä syöttäjä saa kävellä, juosta tai hypellä syötön lähtiessä. Pienet ja syöttöön vaikuttamattomat jalan liikkeet ovat sallittuja. Syöttäjä pudottaa pallon kenttään ja lyö sitä pompusta siten, että pallo on lyöntihetkellä korkeintaan vyötärön korkeudella. Syötetyn pallon on pudottava vinottain vastapuolella olevaan syöttöruutuun. Vastaanottaja saa lyödä palloa vasta yhden pompun jälkeen, mutta ei suoraan ilmasta.

Pallon aikana kummankin joukkueen kumpi tahansa pelaaja saa lyödä pallon takaisin vastustajalle verkon yli pallon osuttua ensin kenttään. Pallon saa palauttaa omalta kenttäpuolelta myös suoraan ilmasta. Joukkue saa lyödä palloa vain kerran.

Peruslyöntejä ovat kämmenlyönti, rystylyönti, koholyönti, lentolyönti, iskulyönti ja takalasilyönti. Pallon saa lyödä suoraan verkon yli, mutta myös kimmauttaa oman lasiseinän kautta tai antaa kimmota omasta seinästä ennen lyöntiä. Vastustajan puolella pallon on kuitenkin osuttava ensin kenttään. Pallo saa myös osua tolppaan tai verkkoon ennen osumistaan vastustajan kenttään.

Pallo on pelissä siihen asti, kunnes toinen joukkue tekee virheen, eli jos se ei onnistu palauttamaan palloa verkon yli, pallo osuu sen puolella kahdesti kenttään, tai se lyö pallon omaan verkkoseinään, tai vastustajan puolen seinään ennen pomppua.